Kalle Isotalo

Vatt, Vanhanen ja kiero lobbaus

Perheyritysten liiton osittain rahoittamana Vatt teki tutkimuksen sukupolvenvaihdoksen vaikutuksista yhtiöiden toimintaan. Tutkimuksen jälkeen nykyisin perheyritysten lobbarina toimiva Matti Vanhanen tutkimukseen nojautuen vaati perintö- ja lahjaveron poistamista.

 

Tutkimuksessa havaittiin, että osakeyhtiöt jakavat sukupolvenvaihdoksen jälkeen aiempaa enemmän osinkoa ja investoivat vähemmän. Minä en sinänsä epäile tämän väitteen todenpitävyyttä. Eikä tutkija tietysti raportissaan tarkasti lukien väitä tämän enempää. Sen sijaan sekä tutkimuksen alkuun että loppuun spekuloidaan pitkästi perintö- ja lahjaveron roolista osana verojärjestelmää. Jo tutkimuksesta välittyy ajatus, että korostunut osingonjako johtuisi lahjaverosta, vaikka tutkija asianmukaisesti toteaa, että voihan tämä tietysti johtua muistakin asioista ja että verojärjestelmä on monimutkainen.

 

Matti Vanhasella taas ei ole edes yritystä pitäytyä totuudessa. Helsingin sanomien ”asiantuntijakirjoituksessa” Matti Vanhanen suoraan ilmaisee tutkimuksen osoittavan, että lahjavero pitäisi poistaa ja että luovutusvoittovero korjaisi puuttuvat verotulovirrat. Matti Vanhanen myös kertoo  kasvavan osingonjaon johtuvan lahjaverosta ja kertoo käsityksensä veron tasosta seuraavaa:

"Sukupolvenvaihdokset toteutetaan useimmiten lahjana tai perintönä, josta on maksettava perintö- ja lahjavero. Veron suuruus on huojennuksen saamisen ja omaisuuden arvon mukaan 5–19 prosenttia yrityksen arvosta.

Jatkajilla on harvoin verojen maksuun tarvittavaa rahaa. Yritysten varallisuus ei ole käteistä rahaa tai pankkitalletuksia. Varallisuus on kiinni koneissa, rakennuksissa, varastohyllyillä, patenteissa ja muussa omaisuudessa, josta ei voi myydä 19 prosentin siivua verojen maksamiseksi.

Jotta vero voidaan maksaa, yrityksestä on nostettava osinkoja. Tämä heikentää yrityksen tasetta ja investointimahdollisuuksia."

 

Poliittiselle keskustelulle on haitaksi, jos täydellisen väärät väitteet jäävät elämään. Miten Suomessa oikeasti lahjaverotetaan osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksia? Matti Vanhasen esittämä veroasteikko sinänsä on melko rehellinen, vaikka oikeasti siinäkin olisi voinut sanoa 0-19%. Mutta osakeyhtiöissä ei todellakaan makseta veroa käyvästä arvosta. Osakeyhtiöissä, jonka yritystoimintaa jatketaan, maksetaan veroa 40%:sta osakkeen vertailuarvosta.

 

Käyvässä arvossa näkyvät esimerkiksi tulevat tuotto-odotukset ja taseen varat, kuten kiinteistöt ja arvopaperit, arvostetaan käypään arvoon, eli todennäköiseen myyntihintaan. Vertailuarvossa taas arvostetaan yhtiön omaisuus varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisesti. Jo tämä yleensä tarkoittaa huomattavaa alennusta yhtiön taseessa oikeasti oleviin varoihin, tuotto-odotuksista puhumattakaan. Veroa määrättäessä otetaan huomioon 40% vertailuarvosta.

 

Käytännössä hyvin tyypillinen esimerkki on seuraava: Isä lahjoittaa pojalle miljoonan yhtiön. Yhtiön vertailuarvo on 500000,00. Veroa määrätään 200000,00 eurosta. Siitä menee veroa nykyisin 23810,00 euroa. Tämä tekee noin 2,4 % yhtiön arvosta. Tälle verolle saa viidelle vuodelle jaksotetun korottoman maksuajan.Maksuun tulee siis vajaa 5000,00 euroa vuodessa, eli 0,5% lahjana saadun yhtiön arvosta. Vertailuna voi sanoa, että jos saa lahjana miljoonan asunnon, niin joutuu maksamaan kerralla 151810,00 euroa. Kyllä minusta yrityksen lahjana saamista suhteessa muuhun omaisuuteen suositaan aika paljon.

 

Yleensä vertailuarvo on käytännössä kokonaisuudessaan jakokelpoisia varoja. Vertailuarvon suuruisesta tai sitä korkeammasta matemaattisesta arvosta saa jatkossa vuotuisesti jakaa 8% osinkoa kevennetysti verotettuna (on ehtoja, mutta tämä ilmentää tyypillistä varojenjakoa ja lahjaveron ankaruuden suhdetta siihen). Minä en tietysti ole lobbari tai korkeasti koulutettu kansantaloustieteilijä, mutta minusta on aika härskiä väittää, että monta vuotta maksettaisiin huomattavasti korkeampia osinkoja, jotta voitaisiin maksaa lahjavero. Minä en voi ymmärtää, miksi velvollisuus maksaa veroa 10000,00 euroa vaatii, että yhtiöstä jaetaan esimerkiksi 150000,00 euroa.

 

Minusta on täysin luontevaa, että sukupolvenvaihdoksen jälkeen jaetaan enemmän osinkoja. Jos aiempi omistaja on valmis lahjoittamaan huomattavan paljon omaisuuttaan, hänellä ei todennäköisesti ole ollut tarvetta suurelle varojenjaolle. Uudet omistajat taas ovat usein nuorempia ja tarvitsevat enemmän rahaa asuntoihinsa ja vaikka mihin muuhun. Sukupolvenvaihdos myös voi johtaa kevennetysti verotettavien osinkojen monistumiseen, joka tietysti kannustaa jakamaan varoja.

 

Perintö- ja lahjaverosta ja siitä syntyvistä hankintamenoista luopuminen saattaisi kyllä tuoda vastaavat verotulot luovutusvoittoverotuksesta. Maksajat kuitenkin suurelta osin vaihtuisivat. Juuri Vanhasen työnantajien verot alenisivat. Karvalakkiväen verot taas usein nousisivat. Sukuyhtiöiden arvonnousut olisivat usein pysyvästi kokonaisuudessaan verotuksen ulkopuolella ja erilaisilla holdingyhtiörakenteilla olisi mahdollista vältellä myös luovutusvoittoja. Järjestelmä ei ole ollenkaan niin yksinkertainen  kuin Vanhanen antaa ymmärtää. Minä en myöskään pidä automaattisesti hyvänä verojärjestelmää, joka kovasti kannustaa omistamaan yhtiötä, joista ei oikein ymmärrä tai joiden toiminnasta ei niin ole kiinnostunut. 

 

Myös Vatt:n rooli tässä jutussa on hyvin kyseenalainen. Tutkimuksessa ei edes kunnolla tuoda esiin suurta veronalennusta, joka sukupolvenvaihdoksiin tehtiin kesken tutkimusjakson vuonna 2004. Muutoinkin tutkimus ja sen päätelmät on kirjoitettu tavalla, joka edesauttaa tutkimuksen sinänsä epäilemättä validien tulosten virheellistä ja vääristelevää käyttöä lobbausvälineenä. Samalla tavalla on hämmästyttävää, että Helsingin sanomien asiantuntijapalstalla voi kirjoittaa ihan perättömiä ilman että kukaan reagoi. Ilmeisesti lobbarin vaikutusvaltainen tausta antaa suojan.

 

Olen itsekin sitä mieltä, että perintö- ja lahjaveron rooli osana verojärjestelmää pitäisi vakavasti uudelleenharkita esimerkiksi professori Linnakankaan esittämillä syillä (mm. Lakimies 1/2013). Ongelma on juuri järjestelmän ilmeinen verosuunnitteluherkkyys ja veropohjaan reikäisyys sekä verotukien huono osumatarkkuus. Jos tätä harkintaa lähdetään tekemään, Perheyritysten liittoa ei kuitenkaan pitäisi ottaa valmisteluun mukaan. On ilmeistä, että sieltä ei ole saatavissa oikeaa ja rehellistä tietoa päätöksenteon pohjaksi. Juuri näin ne osinkoverosotkut syntyvät: Lobbarit myyvät poliittiseen järjestelmään ajatuksia ilmeisen väärillä tiedoilla. Jos tiedoilla saadaan laki muutettua, se pysyy muutettuna, vaikka päätös olisikin tehty virheellisen tiedon pohjalta. Vähän hymyilyttää, että Matti Vanhasesta joskus taannoin puhuttiin rehellisimpänä miehenä, joka keskustasta löytyy. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Kertaalleen ansaitun omaisuuden verottaminen uudelleen sitä perheen sisällä liikutellessa on kummallinen rakenne ylipäätään. Omituista että jos säästät mitä tahansa jälkeläisillesi niin valtion pitää uudelleen iskeä käsi taskuun, vaikka siitä ansiosta on verot maksettu ja uusi omistaja siirtyy niitä maksamaan.

Toimituksen poiminnat