Kalle Isotalo

Milloin tämä liito-oravapelleily riittää?

Ilmeisesti EU:n luontodirektiivin laatijat ovat aikanaan olleet siinä käsityksessä, että liito-oravat ovat kauhean harvinaisia. Venäjällä ne kaiketi tiedettiinkin hyvin yleisiksi, muttei EU:ssa. Nyt sitten on menty säätämään aivan äärimmäisen tiukka esiintymisaluesuojelu direktiivillä ja sitä tarkentavalla kansallisella lailla. Suomessa on sen vuoksi siirrelty moottoritielinjauksia ja vaikka mitä. Juuri mikään muulle yhteiskunnalle aiheutuva haitta tai kulu ei ole ollut riittävän painava hölläämään suojeluvelvoitteita.

 

Kun eri puolilla Suomea järjestetään asuntomessuja, aina saa lukea, kuinka liito-oravat sekoittavat suunnittelun etenemistä. Kuopiossa tämä on mennyt jo aivan älyttömäksi. Kaupungin mittapuulla isolla investoinnilla tehtiin silta ja lähdettiin rakentamaan uutta kaupunginosaa Kuopion eteläpuoliseen saaristoon. Rakentaminen on monessa suhteessa myös ympäristömyönteinen. Alue on nauhamainen ketju lähellä kaupungin keskustaa. Siis tiivistä rakentamista joukkoliikenteen järjestämiseen sopivalla tavalla. Alue on siltojen avulla kytketty kaupungin ja entisen Pirtin ja Petosen kaupunginosien väliin. Suunnitelmien pitäisi olla kaikilla tavoin hyviä.

 

Joka paikasta kuitenkin löytyy liito-oravan ulostetta tai joku pieni vesinoro. Siksi aina menevät kaavat uusiksi ja tulee uusia laajoja puistoalueita, vaikka vastaavia metsiä on maakunta täynnä. Näin siitä huolimatta, että jo nyt on olemassa laajahko viheralueverkosto puru- ja frisbeegolf-ratoineen sekä lähiliikuntametsineen. Viimeisimpänä uusiksi menee taas yli tuhannen asukkaan uusi kaavasuunnitelma. Taas aivan älyttömästi taloudellisia vahinkoja kaupungissa, joka jo nyt velkaantuu, nostaa veroja ja lomauttaa opettajia, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Sitten ihmetellään, kun EU:sta ei pidetä.

 

Kyllä näiden velvoitteiden joskus pitäisi väistää muita intressejä. Kaavoituksen pitäisi olla kokonaisharkintaa, jossa sovitetaan intressejä yhteen. Minä ymmärrän, että jonkinlaiset luontoarvoperälaudat pitää olla, ettei pienillä taloudellisilla eduilla voida ihan mitä tahansa luontoarvoa tuhota. Enää tässä liito-oravahommassa ei kuitenkaan ole mitään suhteellisuudentajua. Esiintymisalueiden heikennyskielto ei voi olla niin ehdoton kuin se nyt on. Kaikilta muilta osin tarpeellinen, asiallinen ja kiireellinen kaavoitus lähellä isojen kaupunkien keskustaa täytyy voida viedä lävitse, vaikka siinä joku liito-oravan esiintymispaikka mahdollisesti olisi ja heikkenisi.

 

Hankalaa tämä tietysti on, koska EU:n luontodirektiiviä ei varmasti lähdetä avaamaan pelkästään siksi, että se nyt suomalaisissa kaupungeissa aiheuttaa kaikenlaista hankaluutta ja kulunkia.  Ei siinä lähdetä avaamaan direktiivin rakennetta eikä edes muuttamaan eläinlistaliitteitä, vaikkei liito-orava nyt taida ihan oikeassa listassa olla. Se kun taitaa olla niin, että sitten moni muukin maa haluaisi avata jotain. Tämä kuitenkin alleviivaa sitä, että EU:lla ei pitäisi olla mitään tekemistä kansallisten eläinpopulaatioiden ja biotyyppien suojelussa. EU:n pitäisi hoitaa päästöjä, meriä ja muuttavia eläinpopulaatiota, kuten lintuja ja kalakantoja. Liito-oravan suojelemisen perälautojen säätämisen pitäisi olla pelkästään Suomen eduskunnan käsissä. Ja se ei kyllä saa johtaa siihen, että tällaiset kaupungille tärkeät kaavat joudutaan uusimaan, lykkäämään vuosiksi ja laatimaan muutoin huonoina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

"Ilmeisesti EU:n luontodirektiivin laatijat ovat aikanaan olleet siinä käsityksessä, että liito-oravat ovat kauhean harvinaisia. Venäjällä ne kaiketi tiedettiinkin hyvin yleisiksi, muttei EU:ssa."

Ei, vaan heillä on paras mahdollinen tieto asian tolasta. Eliölajeilla on erilaisia uhanalaisuuteen liittyviä luokituksia, jotka eivät suinkaan aina liity harvinaisuuteen vaan muihin uhkiin. Liito-oravan ongelmallisuus liittyy sen erityiseen haavoittuvuuteen kontra ihmisen toiminta. Se ei ole hurjan harvalukuinen, mutta se ottaa välittömästi takkiinsa jos sille ei jätä juuri tietynlaisia ekologisia käytäviä johtuen sen erityislaatuisesta liikkumistavasta. Elinolosuhteittensa suhteen se on vaativa laji: se ei voi asua tuikitavallisessa talousmetsässä.

Liito-oraville säästetyistä liikkumisalueista hyötyvät myös monet muut vanhoista puustikoista hyötyvät lajit kuten tikat, metsäkanalinnut kuten teeri,metso ja pyy, käävät, sienirikkaudet, harvinaiset kasvit jne.

Kuitenkin ne ohjeistukset, joita kutsuit äärimmäisen tiukoiksi, eivät sitä ole. Niissä pyritään löytämään yhteensovittelevia ratkaisuja ja säästämään puustoa tapauksissa, joissa jokin rakennushanke on pakko tehdä juuri sillä alueella. Liito-orava kantaa jonkinlaista stigmaa ja symbolia. Mainitsemasi luonnontilaiset norot ovat lailla suojeltavia kohteita.

Hyvässä ja järkevässä suunnittelussa on tilaa myös luonnon vaatimuksille. Siitä hyötyvät myös ihmiset itse.

Juha Korhonen

Ehkä tämän blogin oivalluksena on se, että vaikka liito-oravat ovatkin harvinaisia Kehä III:sen sisäpuolella, sillä perusteella ei ole oikeutettua tukahduttaa kaikkea inhimillistä elämää Kehä III:sen ulkopuolella, missä niitä esiintyy runsaasti. Tästä yleisyydestä kertoo jo sekin, kuinka usein joitakin hankkeita joudutaan peruuttamaan liito-oravan papanoiden takia.

Käyttäjän kalleisotalo kuva
Kalle Isotalo

Liito-orava voi olla vaativa laji enkä minä halua kaikkea suojelua purkaa. Mutta en kuitenkaan halua varata Kuopion parasta asuntotonttimaata liito-oraville. Enkä kaavoittaa löyhemmin enkä ainakaan lykätä rakentamista montaa vuotta. Tuo paikka, josta nytkin puhutaan, rajautuu järveen, eikä muodosta mitään pidempää käytävää mihinkään. Monessa suhteessa asia ratkeaisi, kun löysättäisiin suojelua kaikkein tiiviimmin asutuilla kaupunkiseuduilla, joita Suomessa kuitenkin on aika vähän. Pohjois-Savon liito-orava-alueistakin puhuttaisiin aivan pienestä osasta Kuopion keskustan läheisyydessä.

Toki norojen ja liito-oravien suojelu perustuu lakiin. Lakeja voi ja pitää muuttaa, jos ne eivät ole hyviä.

Jonne Sirén

...muutama korsi hajuheinää torppasi moneksi vuodeksi uuden asuinalueen rakentamisen Lempäälän Höytämössä. Homma on edelleen seis, ollut jo muutaman vuoden vaikka osa puista ehdittiin jo raivaamaan pois.

Tonttini rajoittuu suojeltuun metsäkaistaleeseen. Tuossa metsässä niitä liitureita oikeasti onkin, eikä pelkkiä papanoita. Sinänsä ihan tyytyväinen olen, että tuo otus ja vanha suojeltu kiviaita pitää huolen siitä ettei tuohon suuntaan tule naapuria. Mutta jos Suomessa on noin 150000 liituriparia, niin en nyt ihan heti laskisi otusta uhanalaiseksi, johon vetoamalla torpataan rakentamista.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Ikävästi kuolivat pois tuosta Helsinki-Turku -moottoritien keskikaistalta, liito-oravien suojelukohdalta, siihen siirretyt(?) puut. Kukapa suolavellissä talvisin haluaisikaan kasvaa.

Harvoin liito-oravia kyllä näkee, kaksi olen ikäni aikana nähnyt.
Ja yhden ilveksen.

Toivottavasti suojelu perustuu tarpeeseen, muuten olisi ikävää rajoittaa hankkeita. Mutta toisaalta emme kai maailmantappiin voi suojella jotakuta eläinlajiakaan, jos ilmastonmuutos vaikkapa naalin meiltä kadottaa? Kuten on jo tainnut käydäkin.

Juha Korhonen

Kerran olen liito-oravan nähnyt, kun sellainen oli jostakin ilmestynyt erääseen Turun lähiöön, kuolemaan. Arvaukseni on, että se oli ottanut matsia harakan kanssa ja oli nyt kuolemassa niihin vammoihinsa. Jos noita otuksia elää noinkin lähellä lähiötä keskellä ruuhka-Suomea, en oikein osaa uskoa lajin olevan erityisen uhanalainen.

Juha Korhonen

Luitko sinä minun? Tuo liito-orava on asunut keskisuuren lähiön naapurina, sietänyt lenkkeilijöitä, mopopoikia ja ulkoilutettuja koiria koko elämänsä ja sukunsa jo useiden oravasukupolvien ajan. Kuinka yliherkkä sitä oikein pitää olla?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Olisi hyvä saada tietoja paitsi nykyisyydestä myös menneisyydestä.

Millä tavoin liito-orava tuli EU:n listoille? Eihän EU sinänsä tiedä yhtään mitään Suomesta, vaan Suomesta on Brysseliin raportoitava. Ketkä raportoivat ja millä tavalla? Kaiketi ympäristöministeriö ja vihreiden Satu Hassi teki sen.

Liito-orava ei ole sukupuuttoon kuolemassa oleva eli uhanalainen laji. Sitä esiintyy Suomessa, joka on lajin läntisin asuinalue, hyvin paljon. Naapurissa Venäjällä liito-oravia on valtavasti.

Suuri syy sen saavuttamaan suosioon on lajin söpö ulkonäkö: suuret silmät ja aivan ihana turkki.

Liito-oravan esiintymisalueet joko oikeat tai oletetut ovat aiheuttaneet yhteiskunnalle (eli veronmaksajille) valtavia kustannuksia. Lisäksi yksityiset ihmiset ovat kokeneet henkilökohtaisia äärimmäisiä tragedioita esimerkiksi siten, että hyvässä uskossa ostettu omakotitontti onkin rakennuskelvoton onhan sieltä löytynyt liito-oravan papanoita.

Liito-oravan papanat puiden juurella ovat fantsun hyvä esto millekään rakentamiselle. Papanoita voi ostaa netistä minigrippusseissa, kunhan tietää osoitteen. Sirottelu naapurin puiden juurille ei lisää naapurisopua, mutta sillä ei ole väliä, koska naapurikandidaatti ei ikinä rakenna mitään, joten hänestä ei tule naapuria.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Täytyy hieman ihmetellä, että vaikka selvitin huolellisesti, mistä liito-oravan luokitus VU (vaarantunut) johtuu, tätä harvinaisuutta ja sukupuuttoon kuolemista toistellaan näissä kommenteissa edelleen. Kuuroille korville menee.

Samaten se, että EU:ssa on käytössä paras mahdollinen tieteen kautta hankittu tieto, ja viimeiset luokitukset perustuvat vuoden 2010 suurselvityksiin (IUCN).

Muuten, ne papanat eivät voi olla missä tahansa. Tätä varten on olemassa ammattitaitoiset selvittäjät, jotka osaavat tulkita muita merkkejä. Minigrip-pussitempusta jää kyllä kiinni. Myytit myytteinä.

Mitä tulee suuriin hankkeisiin, asianmukaiset selvitykset tehdään tietenkin etukäteen eikä jälkikäteen, ettei tule pettymyksiä.

Toimituksen poiminnat