Kalle Isotalo

Isovanhemman lakisääteinen tapaamisoikeus on tyhmä idea

Helsingin sanomissa on jatkunut keskustelu isovanhempien oikeudesta tavata lapsenlapsiaan. Yksittäisten tarinoiden pohjalta on vaadittu isovanhemmille lakisääteistä tapaamisoikeutta. Idea on tosi huono. On lapsen etu, että hänen ympärillään on paljon luotettavia aikuisia, jotka käyttäytyvät fiksusti eivätkä sotke lasta keskinäisiin riitoihinsa. Tätä eduskunta kuitenkaan ei voi säätää tai valtio laitoksillaan järjestää.

 

Ihmisten keskinäisten riitaisuuksien säätämiseen tulee lähteä vain silloin, jos ilmiö on kohtuullisen yleinen, vakava ja selkeästi määriteltävissä. Isovanhempien poissulkeminen lienee kohtuullisen harvinaista ja ennen kaikkea syyt ovat hyvin erilaisia. Järkevien pykälämuotoilujen tekeminen olisi älyttömän vaikeaa. Lakeja ei koskaan säädetä juuri siihen yhteen jossain tapahtuneeseen yksittäiseen tilanteeseen, jossa joku laki olisi voinut olla hyvä, vaan se koskee sitten kaikkia.

 

Toisekseen monilla vanhemmilla Suomessa on järkevät syyt estää yhteydenpito isovanhempiin. Yleensä tämä liittyy viinaan, mutta voi perustua myös väkivaltaan, mielenterveyteen tai johonkin lapsuuden traumaan.  Jos isovanhemmilla olisi yleinen tapaamisoikeus, pitäisi erikseen säätää kriteerit sen epäämiselle. Olisi tosi miellyttävää käräjöidä omiin lapsuudentapahtumiin vedoten isovanhemman tapaamisoikeuden estämiseksi ja hankkia kirjaavaa näyttöä. Jos isovanhemmilla olisi joku oikeus, sitä voisi myös kanteella ajaa. Riitaiset avioerot ja lasten tapaamisoikeusriidat ovat jo nykyisin älyttömän hankalia ja lasten edun vastaisia. Niihin ei tarvita erillistä anopinkanneoikeutta.

 

Suomalainen lasten elatus ja huolto on uskottu vanhemmille, jotka saavat laajasti vaikuttaa lastensa elinympäristöön harkintansa mukaisesti. Ihmiset eivät aina tee täydellisiä valintoja. Silti yhteiskunta ei voi puuttua joka asiaan. Jos kelvolliset vanhemmat jossain tilanteessa mahdollisesti kevyehköin perustein ja ilman yritystä mahdollisten riitojen sopimiseen estävät isovanhemman yhteydenpidon, niin lakeja säätämällä asiaa ei korjata. Neuvolat, sosiaalityöntekijät ja muut voivat yrittää auttaa osapuolia mahdollisesti muuttamaan käsityksiään ja toimimaan järkevästi, mutta vanhempia ei voi lailla pakottaa yhteydenpitoon isovanhempien kanssa. Toinen asia ovat tilanteet, joissa vanhempien vanhemmuuteen on muutoinkin tarpeen puuttua lastensuojelun nimissä. Silloin joudutaan järjestelemään perheen asioita uusiksi

 

Jos ihmiset eivät käyttäydy järkevästi, heidän elämänsä voi olla onnettomampaa kuin muutoin olisi. Kaikkia maailman vääryyksiä ja ihmisten välisiä epäoikeudenmukaisuuksia ei voi lailla korjata. Lapsen vanhempien ja isovanhempien välit ovat yksi niistä asioista.    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Tuollainen laki tosiaan Suomesta vielä puuttuu.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Niin, minusta Hesari jatkoi tuossakin jutussa johdonmukaisesti valitsemallaan linjalla. Nyt ongelmana oli se että kolme (yllätys yllätys) isoäitiä ei saa tavata lapsenlastaan.

Jostain merkillisestä syystä keskustelua lasten oikeudesta tavata isäänsä ei käydä ollenkaan samanlaisella innolla.

Olavi Mansikka

ei isovanhemmat tarvi mitään oikeutta tavata lastenlastaan. ei sitä isälläkään eikä äidillä ole. Lapsella sen sijaan oikeus on halutessaan tavata jompaa kumpaa vanhempaansa. eli jos lapsi kieltäytyy tapaamasta ei häntä voi siihen pakoittaa. tulee käytännöksi 12v iässä. jos nyt tuo nuorimmainen ilmoittaisi että ei halua lähteä takaisin äidilleen niin en veisi. ilmoittaisin asiasta sosiaaliviranomaisille sekä mahdollisesti lakimiehelleni. Lapsella on siis tapaamisoikeus ei vanhemmilla. ja missään nimessä sellaista oikeutta ei voi olla isovanhemmilla.

Martti Laines

Tuskin yksikään lapsi vastasyntyneenä, tyhjänä tauluna, on luottamatta vanhempiinsa tai vihaa heitä.

Jos aikuiseksi kasvettuaan, ja omia lapsia hankkineena, ei halua olla tekemisissä vanhempiensa tai toisen heistä kanssa, väittäisin, että (iso)vanhemmat siinä vain niittävät sitä satoa, mitä ovat itse aikanaan kylväneet. JOs ei ole antanut arvostusta, rakkautta ja luotettavuutta, sitä on aika typerää yrittää vaatia itselleen lakitekstillä tai käräjillä.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Eroinneiden isovanhemmilla ei tule siis olla oikeuksia? Perheoikeuteen perehtynyt Urpo Kangas on kirjassaan ilmaissut juuri kyseisestä asiasta huolensa. Hänen mielesetään isovanhemmillakin tulisi olla mahdollisuus. Isä ja äiti tappelevat ja etävanhemman isovanhemmat jätetään täysin unohduksiin. Kyllä jossain tapauksissa pitäisi lapsella ja isovanhemmalla olla oikeus saada tapaaminen aikaiseksi vaikka lapsen huollosta riideltäisiin.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Miksi päätämme lastemme tahdosta. Erotapauksissa lapsi päättäköön kumman vanhemman matkaan tai ketä hän haluaa tavata. Ei kaikki mummit ole ihania ja pullantuoksuisia. Me vaaritkin saatamme haista tupakille.
Äiti nyt tietysti hoitakoon 4-vuotiaaksi asti kun on tuo imetysaikakin.

Käyttäjän Laali kuva
Raili Sergejeff

Pieni lapsi ei pysty itse päättämään, haluaako tavata vai ei.

Usein on kysymys pelkästä toisen osapuolen jäynästä erotilanteessa. Lapsia käytetään surutta omien tarkoitusperien ajamiseen.

En ymmärrä sellaista vanhempaa, joka tekee niin.

Sami Missing

Muistan pienenä kuinka ihanaa oli soittaa Mummolaan
(puhumattakaan menosta sinne) ja kuulla lempeän ja
huolehtivan Mumin äänen, kertoa kuulumisia koulussa
ja kiittää häntä niistä tavaroista, joita hänellä
oli tapana lähettää postissa.

Jos äiti ei halua, että hänen lapsensa tapaa
isovanhempiaan, tätiänsä/enoansa/setäänsä vaikka
lapsi selvästi nauttii heidän seurastaan, äiti
rajoittaa lapsen oikeuksia, sellaisia perusoikeuksia,
jotka YKn lastenoikeusjulistuksen mukaan kuuluvat
automaattisesti lapselle, eikä äidille tai huoltajalle.

Varsinkin yksinhuoltajaäiti
voi aiheuttaa lapselle suunnatonta vahinkoa käyttämällä
lasta vallankäyttövälineenä ja eristämällä lapselta
oikeuden nauttia sellaisten ihmisten seurasta, jotka
tukevat lasta ja välittävät hänestä.

Tällainen laki turvaamaan lapsen oikeuksia
tavata muita lähisukulaisiaan tarvitaan ehdottomasti Suomeenkin ja
mielestäni EUlta voisi pyytää apua sen toteuttamisessa.

Toimituksen poiminnat