Kalle Isotalo

Länsimaisuuden juhlapäivä

Hallituksen kaatuminen on tavanomaista poliittista väreilyä, jota vaalien alla kuuluukin olla. Sen sijaan sote-uudistuksen kaatuminen on oikeusvaltion juhlapäivä. Maakunnat voivat hyvin tulla joskus, kuten jonkinlainen valinnanvapauskin. Tärkeää on vain se, että tällaisella prosessilla ne eivät olisi saaneetkaan tulla. Jos tällainen prosessi olisi johtanut johonkin, jonka olisi voinut selittää hallituksen onnistumiseksi, olisi puhemiestä lainaten rikottu jotain pyhää.  Olisi luovuttu länsimaisesta yhteiskuntamallista.

Länsimaisuus on Magna Cartasta alkaen pohjannut siihen, että hallitsijan valta on rajallista ja sitä käytetään sääntöjen puitteissa. Vaiheittain rinnalle on luotu periaatteet siitä, että maata hallitaan lakien kautta, ja tarkat säännöt, miten lakeja säädetään. Oleellisena osana sääntöjä on velvollisuus perustella lait rehellisesti kansalaisille ja kertoa parhaan kyvyn mukaan, mitä laista seuraa. Lisäksi on luotu riippumattomia instituutioita, jotka kontrolloivat näitä perusteluja. Virkamiesten työn myös pitää olla sellaista, että oppositio ja kansalaiset voivat luottaa heidän rehellisyyteensä. Lopuksi hallitsijan valinta on järjestettävä rehellisten vaalien kautta.

Näiden pitäisi olla pyhät arvot, joita ei rikota päivänpoliittisin syin. Niille yhteistä on, että säännöt päätetään tietämättä, ketä ne kulloinkin koskevat. Kaikkialla maailmassa näin ei ole. Suomessa on ollut ja on onneksi vastaisuudessakin, vaikka nyt hallitus näitä sääntöjä haastoikin esimerkiksi seuraavin tavoin.

Perustuslakivaliokunnan kiristäminen yleistoimivallalla

Perustuslaki kontrolloi hallituksen vallankäyttöä. Hallitus ei saa asettaa valiokuntaa toteutuneiden tosiasioiden eteen. Siis ei saa tehdä kummisetä-tarjouksia, joissa on pakko hyväksyä hallituksen tarjous, koska hallitus on jo ennen perustuslakivaliokunnan tarkistusta omine lupineen säheltänyt niin paljon, että hylkäys aiheuttaisi suuret vahingot maalle. Tätä härskisti yritettiin. Perustuslakivaliokunta kesti. Veronmaksajan rahaa paloi satoja miljoonia. Hinta on kamala. Toisaalta joskus länsimaisuutta on jouduttu puolustamaan aseinkin.

Vaikutusarvioilla leikkiminen

Lakiesitysten pitäisi sisältää rehelliset vaikutusarviot. Hallituksella pitää olla oikeus valita tavoitteita ja keinoja perustuslain sallimissa raameissa. Mutta lakiesitykseen pitää rehellisesti kirjoittaa, mihin valittu keino johtaa. Ei saa tehdä lakiesityksiä, joissa keinon A väitetään johtavan tavoitteeseen B, jos se ei siihen johda. Jos keinolla A on negatiivinen vaikutus C, sekin pitää kertoa.

Vaikutusarviot pitää altistaa julkiselle kritiikille, jossa erilaiset asiantuntijat voivat etsiä puutteita ja tarjota korjausvälineitä, joilla poliittiset tavoitteet voitaisiin paremmin saavuttaa. Nyt hallituksen esitykset lähetettiin aivan keskeneräisinä eduskuntaan. Sen jälkeen niitä korjattiin ensin tekemällä valinnanvapaus alusta uusiksi. Tämän jälkeen alkoi vaihe, jossa huonoja esityksiä korjattiin ministerin kirjeillä, joihin ei liity mitään koeteltuja arvioita. Mitään ministerin kirjeitä ei edes saisi tähän tarkoitukseen käyttää. Keskeinen suunnitelmien sisältö ei siten sisältänyt mitään julkisia ja kritiikille altistettuja vaikutusarvioita hätäisten korjausten aiheuttamasta sekasopasta. Tämä ei ole tapa säätää lakeja sivistysvaltiossa suurimmasta julkisesta menoerästä.

Hyvä esimerkki on ns. asiakassuunnitelma. Sen piti olla kaikkein tärkein integraatioväline. Perustuslakivaliokunta totesi, että myös asiakkaalle pitää säätää siihen liittyviä oikeuksia. Sen jälkeen päätettiin, ettei asiakassuunnitelma sidokaan ketään. Tietenkään ei tehty mitään kunnollisia vaikutusarvioita.

Johtavien virkamiesten goebbelsimöityminen

Kansalaisten pitäisi voida luottaa, etteivät ministeriöiden virkamiehet tahallaan huijaa kansalaisia tai ainakaan valehtele. Tämä ei ole pitänyt. Goebbels olisi kadehtinut propagandan määrää. Tiedotteita on suolettu ja mainosvideoita laadittu julkisin varoin. Jatkuvasti on etsitty uusia viestijöitä uudistushankkeeseen. Ilmeisesti ei ollut lainvalmistelijoita tarjolla. Tappiot rintamalla korvattiin aina suuremmalla ja härskimmällä kotirintamapropagandalla. Moderni operaatio Barbarossa. Nyt sitten Berliini palaa.

Tämän lisäksi johtavien virkamiesten arvovallalla syötettiin kaikenlaista kummaa poliittisen propagandan tueksi. Hetemäen säästöpotentiaalijutuista on puhuttu paljon. Hyviä esimerkkejä on muitakin. Esim. Hetemäen ja Nergin yhteismuistio, jossa ensin kuvataan, että maakunnan koko ei suoraan korreloi sen onnistumismahdollisuuden kanssa ja sen jälkeen sanotaan ongelmien korjauskeinoksi, että maakuntien pakkoliitokset ovat helpompia kuin kuntien. Menemättä mitenkään maakuntapakkoliitosten laajoihin täytäntöönpano- ja oikeudenmukaisuusongelmiin… Voidaan todeta, ettei muistiossa mitenkään vastata kysymykseen, miten ratkaistaan ison maakunnan epäonnistuminen. Sehän ei saman muistion mukaan ole epätodennäköisempää kuin pienen.

Härskimpiäkin esimerkkejä löytyy. Toukokuussa 2018 ylijohtaja Varhila väitti Helsingin sanomissa, ettei rajoituslakeja voitaisi siirtää yli vaalien. Tietysti tarkoituksena kiristää perustuslakivaliokuntaa. No asia tietysti paljastui emävaleeksi. Ei toki voida tietää, vaikka Varhila noin olisi uskonut. Hän on kaksi vaalikautta tulkinnut perustuslakia aina väärin.

Sote-valiokunnan jarrutus

Ongelmana uudistukselle on kuulemma ollut jarrutus. Toki sellaista on voinut vähän olla. Mutta sitten suhteellisuudentajua kehiin. Hallitus ensin teki niin kelvottoman lakiesityksen, että se piti palauttaa kokonaan uuteen valmisteluun. Sitten hallitus teki uuden melkein yhtä huonon esityksen, joka piti perustuslakivaliokunnan mukaan ”huolellisesti korjata”. Hallitus antoi saman tien hutaistun vastineen, koska oli kiire vaaleihin (joista kohta). Sanomattakin selvää oli, että vastine oli monelta osin perustuslainvastainen.

Krista Kiuru ei hallituksen mukaan päästänyt perustuslainvastaista esitystä riittävän nopeasti ilman korjauksia perustuslakivaliokuntaan. Siksi enää kolmannen perustuslakityrmäyksen jälkeen hallitus ei ehdi korjata esitystä. Siten uudistuksen kaatuminen on Krista Kiurun vika ja eduskunnan työskentelyä pitää jotenkin korjata, että suuret reformit voisivat onnistua. Hallituksen hanke siis kaatui, koska kolmatta (edelleen perustuslainvastaista) esitystä ei ehditty tyrmätä perustuslakivaliokunnassa riittävän nopeasti Kiurun vuoksi! Neljännellä kerralla kuulemma olisi osattu! Mitä tuohon enää voi sanoa?

Vaalikauden jatkaminen

Vaaleissa saadaan valtaa määräajaksi. Siksi hallituksen pitää hoitaa hommat ajoissa. Perinteisesti vaalitaukoon mennessä. Siitä voidaan joustaa, jos asia on kiireellinen ja ajankohta hallituksesta riippumaton. Päätös tehdä kolme perustuslainvastaista esitystä ei ole hallituksesta riippumaton. Silti kasvoja yritettiin pelastaa kaikenlaisilla loppukonnuuksilla. Lopetettiin asiantuntijakuulemiset ja perustuslakivaliokunnasta piti erikseen käydä kertomassa hallituspuolueille, että perustuslakivaliokunnan ponsiin tulee suhtautua vakavasti.

Epäreilujen vaalien valmistelu, kolmesti

Reilut vaalit ovat demokratian perusta. Siihen kuuluu, että vaalien pelisäännöt ovat myös muille kuin valtapuolueille selvät riittävän ajoissa. Ei missään tapauksessa saa olla niin, että vaalien ajankohta on riippuvainen lainsäädännöstä, jota hallitus mahdollisesti juuri ennen vaaleja säätää. Säädyllinen aika lainsäädännöstä vaaleihin on puoli vuotta. Jos vaaleihin vaikuttava lainsäädäntö ei valmistu ajoissa, se pitää kertoa heti. Muutoin oppositio joutuu valmistautumaan vaaleihin, joiden tuleminen on hallituksen harkinnassa. Silloin hallitus voi jo tietää, ettei vaaleja tulekaan, ja voi olla tuhlaamatta resursseja, mutta oppositio ei tiedä.

Erityisen väärin on pelleillä vaaleilla, joissa ehdokkaiden pitäisi olla sivutoimisia tavallisia ihmisiä. Siis sellaisia, joita maakuntavaltuustoihin piti valita.

Nyt maakuntavaalien piti olla ensin tammikuussa 2018, sitten lokakuussa 2018 ja lopuksi toukokuussa 2019. Aina valehdeltiin kaikille lainsäädännön onnistuvan pitkään yli sen, kun hallitus oli jo suunnannut taustalla kokan kohti uusia epäonnistumisia. Vaalijohtaja jopa ohjattiin selvittämään luovia ratkaisuja vaaleihin. Opintomatkalle Venezuelaan?

Yhteenveto

Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Niin härskiä tämä on ollut. Jos maakunnat tai valinnanvapaus joskus tulevat, niiden on tultava toisenlaisella menettelyllä ja toisenlaisen valtioneuvoston esityksinä. Nyt ne pyrittiin säätämään rikkomalla jotain pyhää: luopumalla läntisestä yhteiskuntamallista. Se on hutera polku Mordoriin. Siksi on tärkeää, että länsimaisen yhteiskuntamallin ystävät voittivat tämän taistelun.

Instituutiot, kuten korkein hallinto-oikeus, perustuslakivaliokunta, talous- ja lainsäädäntöpolitiikan arviointineuvostot, sekä useiden alojen akateemiset tutkijat taistelivat hallituksen pimeitä suunnitelmia vastaan. Tässä taistelussa perustuslaki oli linna, johon länsimaisen yhteiskunnan ystävät saattoivat tukeutua miekkana ja kilpenä. Siksi Suomi voitti Sipilän hallituksen tunkkaisen pimeyden.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat